Flegmailua...sikailua ja kurinpalautusta...onnistuminen!

En sitten malttanut jättää torstain treenejä kenraaliharjoituksiksi, vaan käytiin eilen illalla kentällä. Tarkoitus oli pyrkiä jotenkin luomaan kisavire päälle ja treenata sitä onnetonta kontaktialastuloa. Ongelmana on, että en vain pysty saamaan yksinäni ja lyhyellä radalla mitenkään tuota kisatilannetta vastaavaa virettä Laralle päälle. Radalla, jonka kyhäsin oli ensin hyppy, sitten pujottelu, käännös vajaa 180 astetta ja kolmen hypyn suora, jonka jälkeen vauhdista A-este. Viritin heti A:n eteen suoran putken oikein houkuttelemaan irtoamista eteenpäin, mutta ei, nätisti pysähtyi. Ihan joka kerta! Vaikka juoksin putken toiseen päähän odottamaan, niin silti ei irronnut ennen aikojaan. Ei minkäänlaista sikailun yrittämistäkään, vaan oli kuulolla koko treenien ajan. Eipä ollut tästä apuja kisoja ajatellen, mutta tulipahan treenattua.


Tänään oli sitten kisapäivä. Kuuma sellainen! Mittari kohosi lähelle hellerajaa ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

A-rata oli ihan kivan oloinen. Sellainen vauhtirata, pituus 147m ja ihanneaika 55 s. Kokeilin ensimmäisellä radalla erittäin rauhallista ja treenimäistä otetta. En innostanut tai leikittänyt Laraa yhtään ennen starttia, talutin vain paikalle ja käskin odottaa. Rata lähti hyvin liikkeelle pitkällä suoralla, jolla oli hyppy, rengas ja pituus. Keppien sisäänmeno sujui hyvin, mutta sitten taisin olla sen verran poikkeuksellisen flegmaattinen ohjauksessani, että Lara tuli jostain keppivälistä pois ikään kuin ihmettelemään, että mennäänkö vai meinataanko.. :D Tokalla yrityksellä pujotteli loppuun, tosin jouduin hieman avittamaan aluksi. Tämä oli sarjassamme odottamaton tapahtuma radalla, kun Lara on kepeillä ollut nyt tosi varma, eikä ole jättänyt kesken keppejä varmaan kahteen kuukauteen...
Lahnamainen meno jatkui radalla, hidasta ja hiljaista oli. Lara jätti putken jälkeen hypyn välistä (taas vähän puolinaista ohjausta..), mutta who cares, jatkettiin vaan rataa. Eli hylly tuli. Keinu oli taas vaihteeksi hiiiiiiidas. Sitä se on erityisesti silloin, kun ei ole oikein tekemisen makua hommassa.  Jossain vaiheessa päästiin sitten A:lle. Ja sehän teki sen oikein! Ihan niinkuin muutenkin treeneissä. Pidin siinä pienen viiveen, kehuin ja sitten jatkettiin rata loppuun. Loppua kohden vauhti ja vire ehkä parani hieman, mutta kokonaisuutena aika vaisu esitys. Hienoa kuitenkin, että saatiin yksi onnistunut kontakti kisatilanteessa.

A-agilityradalla

B-radalle ajattelin sitten viritellä Laraa vähän enemmän. Rata oli käänteinen edelliselle radalle, mutta alkoi taas vauhdikkaasti neljän hypyn suoralla. Nyt oli jo enemmän vauhtia ja rata eteni hienosti A:lle asti. Siinä sitten kävi kuten niin monesti ennenkin, eli tyylikäs loikka alas ja päälle vielä pieni kunniakierros hajujen perässä. Prkl! Rata loppui siihen, kehujen sijaan sai palkaksi haukut ja herkkujen sijaan sai jäädä yksin pöydän alle möllöttämään. Raukka. Ilmeestä näki, että taisi tajuta tehneensä väärin... :P

B-agilityradalla

C-rata oli hyppyrata, jossa oli pari tiukkaa käännöstä, mutta muuten helpon oloinen. Rata alkoi kolmella hypyllä, jonka jälkeen käännyttiin tiukasti putkelle. Mietin tässä pitkään, että menenkö hyppyjen etupuolelle odottamaan ja ohjaamaan edestäni putkelle, mutta en sitten uskaltanut, vaikka onhan tuota ihan onnistuneesti treenattu. Lähetin liikkelle tokan ja kolmannen hypyn välistä ja tein kolmannen hypyn jälkeen saksalaisen (?) ja siitä ohjaus putkelle. Ei mikään tiukka käännös Laralta, mutta tuollaisia ne tuppaa olemaan ennen kuin on tahkottu useamman kerran samaa.
Putken jälkeen rata sujuikin oikeastaan ilman isoimpia ongelmia. Kepit oli hienot ja loppusuoralla irtosi kivasti renkaalle ja vikalle hypylle. Aika oli 33,93 (nopeus radalla 3,86 m/s), eli tulos -16,07, LUVA ja hopeaa! :) Tämän suorituksen jälkeen Lara sai tuntea olevansa kuningatar! :D

C-hyppyradalla :)

Kisoista lähti luvan ja herkullisten palkintojen lisäksi pari uutta karvavetolelua. Lara haisteli niitä ensin siihen tyyliin, että vieläkö ne elää, mutta uskoisin, että nuo tulevat olemaan menestys.

 

 

Parit treenit ja takapakkia.

Lomat on lusittu ja harjoitusmäärät väistämättä vähenevät. Mutta pitää koittaa nyt vielä ainakin kolmesti viikossa keritä kentälle, vielä kun näkee jotain eikä uppoa kinokseen. Talvea ja uudenkarheaa hallia odotellessa! :)

Keskiviikkona käytiin illan kohmeessa treenailemassa. Namittomista treeneistä on tullut nyt ihan tapa ja tuntuu, että Larallakin on tosi hyvä fiilis ja enemmän vauhtia näissä treeneistä, kun pääsee kunnolla leikkimään. Kaikkein eniten tuo nauttii siitä, kun joku jahtaa. Pieni värinä käy huulista hännänpäähän minun hiipiessä kohti suussa roikkuvaa narulelua, kun se odottaa sopivaa hetkeä ampaista pakoon. Ja voi sitä riemua, kun pääsee viime hetkellä luikahtamaan saaliinsa kanssa pakoon. Saattaa meidän hippaleikki näyttää hieman hölmöltä sivustakatselijan silmin. :D Mutta on ollut ihan hyvää kuntoilua itellekin ja hikeä pukkaa kotiin päin ajellessa.

Keskiviikkona tehtiin onnistunut treeni mm. keinun kanssa. Pitkästä aikaa ei ollut ihan sellaista hiippailua kuin mitä koko kesä on ollut. Ehkä se, etten enää palkkaa namilla, on lisännyt siihenkin vauhtia. Tehtiin myös pujottelua parin esteen kanssa ja välillä keinu neljäntenä esteenä. Takaakiertoja, itsenäistä sisäänmenoa, etäisyyttä.. Puomia otettiin muutama kerta, mutta se oli niin märkä ja liukas, että jatkettiin A:lla. Tosi hyvää tekemistä oli Laralta! Tehtiin toista kymmentä toistoa eri kulmista lähettäen ja etäisyyksiä muuttaen. Ei yhtään varastamista tai väärään asentoon eksymistä kontaktilla. Joitain kertoja jäi harjalle kattelemaan maisemia, mutta jatkoi etenemistä hoputtaessa. Mietin jo, että sehän osaa...

...mutta ei se sitten osannutkaan.

Eilen oli ohjatuissa treeneissä kuukausittainen kisanomainen rata. Olisi ollut muuten oikein kiva viimeistelyharjoitus ennen kisaputkea, vaan kun kontaktit menivät ihan metsään. :/ Jostain syystä riittävän korkeassa kisavireessä ne menevät siis kaikista onnistuneista toistoista huolimatta edelleen roiskimiseksi. Toisaalta en ole onnistunut simuloimaan kisamaista viretilaa treeneissä, kun on tehty yksittäistä kontaktia tai kontaktia lyhyellä radanpätkällä. Nyt kun alla oli 9 estettä ennen ekaa kontaktia, niin Lara oli taas saavuttanut sellaisen mielentilan, että tuli A:lta alas juuri samalla lailla kuin kaikissa edellisissä kisoissa aiemmin kesällä. Eli valuu kontaktialueen yläreunalle ja hyppää sieltä alas. Ei auttanut, vaikka laitoin toistamaan A:n kolme tai neljä kertaa peräkkäin. Ei vaan osannut!
Kisamaisen osuuden jälkeen otin sitten lyhyen treenin niin, että tehtiin ensin pelkkää A:ta. No sehän pysähtyi ihan nätisti. Sen jälkeen otettiin eteen yksi hyppy, ei ongelmia. Pari hyppyä lisää ja vieläkin toimi. Sitten pujoteltiin, pari hyppyä ja A... pysähtyi! Vireys oli ilmeisesti juuri sen verran matalampi, että homma onnistui vaikeuksitta.

Mutta miten saada onnistumisia  niihin kisamaisiin tilanteisiin?? Tahkotaanko vaan riittävän kauan toistoja selkäytimeen, että osaa unissaankin tehdä kontaktialastulon? Eipä tule muutakaan ratkaisua mieleen.

Lisänä tietysti se, ettei palkkautumista väärin suoritetusta alastulosta tapahdu enää kertaakaa! Saa potkaista, jos näin vielä joskus teen. Harmittaa huolella eilisetkin radat, joissa jatkoimme radat loppuun roiskimisista huolimatta. Kolmesti. :'( Taas saa varmaan vääntää satoja onnistuneita toistoja, että saa eiliset perseilyt nollattua. Ääh! Eli seuraavissa kisoissa, joissa kontaktialastulo on syvältä, jätetään kylmästi rata kesken.

Eli raportoitavana onnistumisia ja sitten enemmän kuin harmillinen harppaus takapakkia.

Jäljillä...ei raportoitavaa agiliidosta.

Lepopäivä agista. Lara pääsi kokeilemaan jälkeä toisen punanutun kanssa. Ei muuta kuin fasukukko narun päähän ja vetämään. On se kumma, kun omaan nenään tuo tipi ei haise, ei sitten miltään, edes lähietäisyydeltä, mutta niin vaan nuo runsaammalla hajuepiteelillä varustetut karvakorvat sen linnun löysivät kerta toisensa jälkeen. Välillä tuli huteja ja välillä oli oikein mallikasta jäljestystä. Tätä pitää käydä kokeilemassa pian uudestaan!

Kesälomareissulla.

Pitkä viikonloppu hurahti reissun päällä Joutsassa, Jyväskylässä, Äänekoskella ja Hämeenlinnassa. Agitreenien sijaan Lara hioi hyppytekniikkaa hyvälle mallille:



Tänään käytiin pikaisesti kentällä hieman pujottelemassa ja tekemässä A-este/putkisukellus treeniä. Eli keppien jälkeen ohjausta joko A:lle tai jompaan kumpaan putkensuuhun kontaktiylösmenon molemmilla puolilla (U-muotoinen putki kontaktin alla..). Koitan nyt saada tehtyä selkeää eroa siihen, miten ohjaan kontaktille ja putkeen, kun noita ansapaikkoja alkaa varmaan tulemaan enemmänkin vastaan kisoissa; putkelle alaspäin ohjaus ja kontaktille käsi nyrkissä pystyyn.



Irroittelua.

Ohjattujen treenien teemana oli tänään irtoaminen. Ja irtoamista harjoiteltiin viidellä pisteellä pienillä radanpätkillä.

Ekassa treenissä (vaalealla pohjalla olevat ympyrät) harjoiteltiin sivusuunnassa irtoamista kepeillä. Piti pari kertaa muistuttaa vieressä tsemppaamalla, miten pujotellaan loppuun asti, mutta sen jälkeen pystyin kivasti irtoamaan kakkosesteelle ja ehdin tehdä sen pakollisen valssin, jotta kolmoseste tuli suoritettua takaa. Hyvä treeni, tehtiin aika monta kertaa. Välillä palkkasin pallolla keppien taakse.

Tokassa treenissä (vaalealla pohjalla olevat neliöt) irtoamista harjoiteltiin radan loppupuolella. Tarkoitus oli saada koira puomin alastulolta irtoamaan hypyn ja pussin ilman, että joutuu saattamaan koiraa hypyn etupuolelle. Tämä onnistui ihan kivasti. Keinu vaan tuottaa Laralle suuria ongelmia...se on niiin hidas, ettei hitaampi enää voisi olla. Eikä tunnu auttavan, vaikka sitä kuinka tahkoaisi, ottaisi yksittäisenä treeninä tai radan yhteydessä kovasta vauhdista... ei auta tsemppaus, yltiöpäinen palkkaus suorituksesta, innostaminen... Nyt on vaan Laralla keinun suhteen jännäkakat jatkuvasti housuissa. Keinot loppu!

Kolmas treeni (tummalla pohjalla olevat ympyrät) oli sama kuin viikko sitten, vähän lyhennettynä. Piirrustuksessa näköjään vähän virheellisesti tuo putkea ennen oleva kolmen esteen suora ei olekaan ihan suora, mutta ideana siis kolmella hypyllä kerätyllä vauhdilla saada koira irtoamaan putkeen saattamatta itse vikan hypyn ohi. Tämä ei toiminut ihan yhtä hyvin kuin viikko sitten... putkensuun vieressä oli nimittäin rataan kuulumaton pöytä. Ja Lara tykkää kovasti hypätä pöydälle. Viime sunnuntain radallakin se oli ja joka kerta kentällä käydessä otetaan pöytä jos toinenkin, kun se siinä niin mukavasti hollilla aina on. Joka tapauksessa nyt, kun jäin esteen taakse patsastelemaan, niin ekat pari kertaa Lara pyörsi putken suulta takaisinpäin, huomasi sitten pöydän ja hypähti sille. Ilmeisesti minun paikallaan oloni jotenkin viestitti, että pitäisikin hypätä sinne putken sijaan. No saatiin me sitten onnistuneita putkisukelluksia, kun karjuin jo vikan hypyn päällä "putkeen putkeen mene mene mene!!!" :P

Neljännessä harjoituksessa (tummalla pohjalla olevat neliöt) oli taas suoraa irtoamista. Ei onnistunut ekalla kerralla, mutta kun pari kertaa palkkasin lentävällä pallolla pituuden taakse, niin homma alkoi sujua. Eli rengas, hyppy ja pituus... itse hollilla neloshypyn takana valmiina valssaamaan. Laralla teki tiukkaa kääntyä neloshypyltä vitoselle ja sitten taas kovassa vauhdissa piti ehtiä vaihtaa suuntaa renkaalle, mutta jotenkin se joka kerta sen teki, vaikka joka kerta ajattelin, että ei varmasti käänny..

Harjoitukset 1-4

Vikassa harjoituksessa tehtiin tuommoista pyörittelyä hyppyjen ja A-esteen kanssa. Tarkoitus saada koira irtoamaan taaimmaiselle hypylle molemmissa päissä ilman saattamista, jotta ehtisi itse jo valmiiksi ohjaamaan seuraavalle esteelle ja siitä sulavasti rataa eteenpäin. Tässä ongelmakohdaksi muodostui hypyltä 6 siirtyminen hypylle 7 minun siirtyessä hypyltä 5 suoraan 7. hypyn luokse. Lara itsepintaisesti hakeutui sille oikealta puolelta kiertäen. Sitten kun kerran tehtiin hypyt 6-7 ns. nenästä vetäen vasemman kautta, niin seuraavat yritykset menivätkin sitten, miten pitikin. Kontaktialastulot tein nyt niin, että otin etäisyyttä pari metriä, enkä käynyt palkkaamassa oikeasta asennosta namilla, vaan palkkana toimi kehu ja radan jatkuminen seuraavalle esteelle. Ei räiskinyt näissäkään treeneissä, hyvä hyvä! 

5. harjoitus

Sellaista siis tänään nurmikonleikkuun ohella. Hiki tuli ohjaajalle, sai itsekin juosta! Lara viiletti treeneissä uudessa kesätukassaan, joka sai vielä viime silauksen shamppoosta treenien jälkeen.

Treeneihin lähdössä.

Isi imuroi?





Yhtä ja samaa 10.8.11

Ylläri, treenattu on! :P Sunnuntaipäivä meni pää kolmantena jalkana juostessa, joten ei keritty ratatreeneihin. Saatiin onneksi seuraa Terhistä ja Wilistä ja vedettiin ihan omat myöhäisillan ratatreenit. Rata oli joku kontista löytynyt ykkösluokan mukavan suoraviivainen viritelmä. Tiedä sitten oliko syynä vähän viileämpi ilta, mutta Lara oli loistavassa vireessä. Saattoi myös edellispäivän treenivire olla jäänyt päälle... Edellisenä aamuna oltiin nimittäin käyty pikatreeneissä ottamassa vähän kontakteja ja pujottelemassa. Tajusin vasta kentälle saavuttuamme, että namit olivat jääneet kotiin, joten treenattiin sitten pelkällä leikkipalkalla ja kas, homma toimi hienosti, Lara oli innostunut ja hyvässä vireessä. Pitää kokeilla toistekin tuollaista namitonta treenailua!

Joka tappauksessa omat ratatreenit sujuivat kivasti. Koitettiin saada vähän käännöksiin tiukkuutta ja onnistuttiinkin. Saldona lisäksi onnistuneita kontaktialastuloja, nopeat kepit ja hyvät viilingit! :)

Maanantaina tapetoitiin ja kyläiltiin treenaamisen sijaan, mutta eilen kerittiin taas kentälle. Tehtiin ihan lyhyesti kontaktialastuloja ja kasvatettiin etäisyyttä. Hyvin pysähtyy, jes!

Tänään jatkettiin samalla kontaktipainotteisella teemalla. Testasin taas taaksejättäytymistä kontakteilla ja nyt se sujui jo jotenkuten. Tosin hämmennys on selkeästi kovin suuri, kun jättäydyn jälkeen ja joudun tsemppaamaan Laraa tekemään kontaktin loppuun asti. Mutta tekipä kuitenkin!
Kontaktien lisäksi tehtiin pieni pujottelutreeni, jossa keppien molemmissa päissä oli aitapari. Kieputeltiin niitä satunnaisessa järjestyksessä edestä ja takaa ja tehtiin lukuisia sisäänmenoja eri suunnista. Ihan ok, tosin vauhti kepeillä ei nyt ollut mitenkään mainittava. Lopuksi tehtiin muutamia kokeiluja piiitkällä etäisyydellä. Jätin Laran keppien toiseen päähän ja menin itse keppien jälkeen olevan hypyn taakse. Lähetin sieltä Laran kepeille ja se teki ne mallikkasti ja tuli hypyn kautta luokse. Sama toiseen suuntaan onnistui yhtä hienosti. Eli Lara jäi hypyn taakse ja itse lähetin sen matkaan keppien toisesta päästä. Tästä voimme ehkä päätellä, että pujottelun itsenäinen suorittaminen alkaa olla kohtuu hyvin hanskassa! :)

Huomenna vuorossa ihan oikeat, ohjatut treenit!!

Kontaktitreeniä treenin perään!

Nyt on hiottu kontakteja. Joka päivä. Ihanaa olla lomalla!! Homma vaikuttaa jo ihan hyvältä, mutta vähän jännittää miten käy seuraavissa kisoissa, kun jostain syystä kisatilanteessa on kuin ei oltaisi kontakteja koskaan nähtykään... Seuraavat kisat lienevät tosin vasta kuun loppupuolella, joten vielä ehtii tahkota sen muutaman kerran oikeaa suoritustapaa.

Olen koittanut nyt myös vähitellen lisätä etäisyyttä kontaktilta, kun tähän mennessä homma on toiminut ainoastaan, kun olen tapittanut aivan kontaktin alastulon tuntumassa. Tällä hetkellä voin hivuttautua jo parin metrin päähän. Sivulle ja taaksepäin ei onnistu vielä ilman avustajaa.

Viime torstaina olikin treeneissä radanpätkän ja irtoamistreenin lisäksi kontaktitreeniä. Tehtiin A:ta avustajien kanssa niin, että ohjaaja jäi taakse ja koira suoritti kontaktin (joko itsenäisesti tai tarvittaessa palkattuna) ja eteni kontaktilta ohjaaja edelleen jättäytyneenä taakse. Treeni onnistui Laralta ihan kivasti. Avustaja palkkasi oikeasta two on - two off asennosta ja kontaktilta irtoaminen seuraavalle palkkauspisteellekin onnistui.

Radanpätkällä treenattiin mm. irtoamista. Pitkällä suoralla oli pari hyppyä ja muuri ja tältä suoralta oli koiran tarkoitus irrota putkeen ilman, että ohjaaja itse liikkui viimeisen esteen toiselle puolelle. Lara irtoaa sen verran hyvin, että tämä ei tuottanut ongelmia. Muutenkin radanpätkä sujui kivasti ja kokonaisuudessaan oli oikein onnistuneet treenit.