Parit treenit ja takapakkia.

Lomat on lusittu ja harjoitusmäärät väistämättä vähenevät. Mutta pitää koittaa nyt vielä ainakin kolmesti viikossa keritä kentälle, vielä kun näkee jotain eikä uppoa kinokseen. Talvea ja uudenkarheaa hallia odotellessa! :)

Keskiviikkona käytiin illan kohmeessa treenailemassa. Namittomista treeneistä on tullut nyt ihan tapa ja tuntuu, että Larallakin on tosi hyvä fiilis ja enemmän vauhtia näissä treeneistä, kun pääsee kunnolla leikkimään. Kaikkein eniten tuo nauttii siitä, kun joku jahtaa. Pieni värinä käy huulista hännänpäähän minun hiipiessä kohti suussa roikkuvaa narulelua, kun se odottaa sopivaa hetkeä ampaista pakoon. Ja voi sitä riemua, kun pääsee viime hetkellä luikahtamaan saaliinsa kanssa pakoon. Saattaa meidän hippaleikki näyttää hieman hölmöltä sivustakatselijan silmin. :D Mutta on ollut ihan hyvää kuntoilua itellekin ja hikeä pukkaa kotiin päin ajellessa.

Keskiviikkona tehtiin onnistunut treeni mm. keinun kanssa. Pitkästä aikaa ei ollut ihan sellaista hiippailua kuin mitä koko kesä on ollut. Ehkä se, etten enää palkkaa namilla, on lisännyt siihenkin vauhtia. Tehtiin myös pujottelua parin esteen kanssa ja välillä keinu neljäntenä esteenä. Takaakiertoja, itsenäistä sisäänmenoa, etäisyyttä.. Puomia otettiin muutama kerta, mutta se oli niin märkä ja liukas, että jatkettiin A:lla. Tosi hyvää tekemistä oli Laralta! Tehtiin toista kymmentä toistoa eri kulmista lähettäen ja etäisyyksiä muuttaen. Ei yhtään varastamista tai väärään asentoon eksymistä kontaktilla. Joitain kertoja jäi harjalle kattelemaan maisemia, mutta jatkoi etenemistä hoputtaessa. Mietin jo, että sehän osaa...

...mutta ei se sitten osannutkaan.

Eilen oli ohjatuissa treeneissä kuukausittainen kisanomainen rata. Olisi ollut muuten oikein kiva viimeistelyharjoitus ennen kisaputkea, vaan kun kontaktit menivät ihan metsään. :/ Jostain syystä riittävän korkeassa kisavireessä ne menevät siis kaikista onnistuneista toistoista huolimatta edelleen roiskimiseksi. Toisaalta en ole onnistunut simuloimaan kisamaista viretilaa treeneissä, kun on tehty yksittäistä kontaktia tai kontaktia lyhyellä radanpätkällä. Nyt kun alla oli 9 estettä ennen ekaa kontaktia, niin Lara oli taas saavuttanut sellaisen mielentilan, että tuli A:lta alas juuri samalla lailla kuin kaikissa edellisissä kisoissa aiemmin kesällä. Eli valuu kontaktialueen yläreunalle ja hyppää sieltä alas. Ei auttanut, vaikka laitoin toistamaan A:n kolme tai neljä kertaa peräkkäin. Ei vaan osannut!
Kisamaisen osuuden jälkeen otin sitten lyhyen treenin niin, että tehtiin ensin pelkkää A:ta. No sehän pysähtyi ihan nätisti. Sen jälkeen otettiin eteen yksi hyppy, ei ongelmia. Pari hyppyä lisää ja vieläkin toimi. Sitten pujoteltiin, pari hyppyä ja A... pysähtyi! Vireys oli ilmeisesti juuri sen verran matalampi, että homma onnistui vaikeuksitta.

Mutta miten saada onnistumisia  niihin kisamaisiin tilanteisiin?? Tahkotaanko vaan riittävän kauan toistoja selkäytimeen, että osaa unissaankin tehdä kontaktialastulon? Eipä tule muutakaan ratkaisua mieleen.

Lisänä tietysti se, ettei palkkautumista väärin suoritetusta alastulosta tapahdu enää kertaakaa! Saa potkaista, jos näin vielä joskus teen. Harmittaa huolella eilisetkin radat, joissa jatkoimme radat loppuun roiskimisista huolimatta. Kolmesti. :'( Taas saa varmaan vääntää satoja onnistuneita toistoja, että saa eiliset perseilyt nollattua. Ääh! Eli seuraavissa kisoissa, joissa kontaktialastulo on syvältä, jätetään kylmästi rata kesken.

Eli raportoitavana onnistumisia ja sitten enemmän kuin harmillinen harppaus takapakkia.